Tänä vuonna on todellinen ”työntekijän joulu”, saanhan vain kahdella lomapäivällä peräti yhdeksän päivää lomaa. Sen päälle vielä uusi vuosi ja loppiainen. Katkoa tulee riittämiin.
Pitkän syksyn jälkeen tauko on toki paikallaan ja epäilenpä, että sekä työpuhelin että työmeili ovat tuona aikana varsin hiljaisia. Itselleni se tuo jo perusrauhan. Mitä toki kunnolliseen joulun viettoon tarvitaankin.
Perinteisesti joulua edeltävä aika on kuitenkin kaikkea muuta kuin rauhallinen. Töissä on yleensä lokakuusta joulukuun puoliväliin vuoden kiireisintä. Niin tänäkin vuonna. Itse joulun valmistelu jää aina viime metreille, vaikka niistä kuinka alamme jo varhain syksyllä puhua vaimoni kanssa. No, pari lahjaa on jo saatu hoidettua ja tietysti perunalaatikot pakkaseen imeltymään.
Läheiset ja maittava ruoka tuovat joulun
Meidän perinteisiimme kuuluu joulutervehdysten toimittaminen mm. sukulaisille Luvialla. Vaikka se vie koko viikonloppupäivän, antaa se hyvän tunnelatauksen joulun alla. Tänä vuonna aattokin on jo niin lähellä, eikä välissä mennä enää töihin. Läheisten tapaaminen on itsessään lämminhenkistä ja joulun teema tuo vielä oman värinsä.
Viikon päästä olemme jo aatonaatossa. Se on varattu ruokaostoksille ja kodin valmisteluun. Jouluruoissa on runsaasta valikoimasta huolimatta se hyvä puoli, että monimutkaisia reseptejä ei tarvita ja meillä pääosassa olevat kalat tulevat melko valmiina pöytään. Vain kinkun sijaan uunissa valmistuva kokonainen poron paisti tulee tehdä, samoin parit laatikot ja tuoresalaatit.
Tavoitteena on olla aattoaamuna jo valmiina, ilman ylimääräistä häslinkiä. Aamulla valmistuu kaikessa rauhassa puolen päivän joulupuuro, kera mantelin – Lumiukkoa unohtumattomine sävelineen unohtamatta. Pääasia on saada perhe kasaan, kuten aiempinakin vuosina. Kaikki kolme aikuista lastamme tulevat viimeistään aatoksi kotiin ja ovat vähintään joulupäivään.
Joulu sujuu tuttujen rutiinien mukaan
Päivän ohjelma on jo rutiinia: 12.00 Joulurauhan julistus TV:stä, puuron nautiskelu ja glögiä päälle. Pienen tauon jälkeen valmistellaan alkupalapöytää noin kolmeksi. Siihen tulevat kalat, mädit ja salaatit sekä mukanamme ruokailemaan omat vanhempani Myllynkiventieltä (kilometrin päästä). Syönnin jälkeen reippaimmat lähtevät neljäksi joulukirkkoon, samalla tulee pieni happihyppely, onhan kirkon ovelle matkaa ainakin 350 metriä.
Joulukirkosta palattua on lämpimien ruokien ja lihan vuoro. Ja päälle toki jälkiruokaa ja suklaata. Tämän jälkeen on vuorossa lahjojen jako, joka on jo vuosia ollut kahden nuorimman ”lapsemme” duuni. Vuosien varrella tämäkin rutiini on rauhoittunut merkittävästi.
Aattoillan ja osin -yön ohjelmaa ovat lautapelit, Trivialin ja Aliaksen muodossa. Ja koko ajan syödään ja juodaan. Ja ollaan rauhassa yhdessä.
Siinä resepti meidän perheemme jouluun. Enää seitsemän luukkua avattavana…
Rauhallista ja energisoivaa joulua toivottaen,
Pasi Haarala
toimitusjohtaja
Naantalin Energia Oy
P.S. Jouluna on hyvä muistella kulunutta vuotta ja tapahtumia, iloineen ja suruineen. Ohessa muutama kuva matkan varrelta, joista kaikista saa mukavaa tunnelmaa ja rauhaa kiireiseen arkeen: Ateneumin upea Helene Schjerfbeckin näyttely, kuutamo Naantalin venesatamasta aamulenkillä, rapuja ystävien kera, golfia Kultarannassa, perinteinen 2 viikon pyöräretki Gotlannissa sekä hieno viikon purjehdus Tokka-Lotan kyydissä Atlantilla syyskuussa.
